Locked Outside

Yesterday was "pretty interesting" to say the least! In the evening, we went out for a walk, and forgot the keys inside the house! Our neighbors tried to help us out by giving us the spare keys used by the building association, but since our locks had been changed by the previous owner, the spare keys were totally useless...

Luckily, we did have one cellular phone with us, and were able to call a locksmith. He arrived after four hours of desperate waiting and opened the door for us. We did take an almost two-hour walk while waiting, so we didn't just sit put for four hours... But I can tell you it was still quite a long time to do nothing :) 

Anyway, I was sooo tired after this ordeal (both mentally and physically) that I went to bed straight away and slept like a baby till the alarm clock went off in the morning. This was "my kinda day", how was yours? ;D


While waiting, I did have plenty of time to take a few shots of the surrounding rowan berries...



Kesän lempituoksu

Olen aina rakastanut hajuvesiä ja niitä onkin kertynyt kaappeihin vuosien saatossa melkoinen määrä. Perheenjäsenten mielestä tosin tuoksuttelua voisi välillä hillitä, kun koko kämppä kuulemma haisee kuin kaasukammiossa kun oikein innostun suihkuttelemaan... Omasta mielestäni tietenkin laitan aina "juuri sopivasti" :D

Tänä kesänä suosikkituoksuni on ollut DKNY:n Be Delicious Fresh Blossom. Nimensä mukaisesti se tuoksuu raikkailta kesäkukilta, mutta tuoksussa on myös ripaus herkullista makeutta. Juuri mulle sopiva kesätuoksu!

Ok guys, I've decided to change the language of the blog! From now on, everything will be in English. Hence the change of name etc, in case you're wondering what's going on... :D

Kuva: DKNY

Kuusi kiloa!!!

Aloittelin jokin aika sitten pienimuotoista "kuntokuuria" ja lupasin kertoa teille välillä sen edistymisestä. Ilokseni totesin eilen, että painoni on tippunut tähän mennessä jo kuusi kiloa. Jee!!! :D Olemme mieheni kanssa käyneet reippaalla, reilun tunnin kävelylenkillä vähintään viisi kertaa viikossa, muuta tuo painonpudotus ei oikeastaan ole vaatinut.

Seuraavaksi ryhdyn opettelemaan syömään pienempiä kerta-annoksia, jotta saisin painoa alas vielä toisen mokoman. Ja ehkäpä pitäisi niitä rasvojakin alkaa vältellä... Tosin en halua tehdä tästä mitään nälkäkuuria, vaan yritän pyrkiä ns. lopulliseen elämänmuutokseen, jonka kanssa pystyn sitten vaivatta elämään jatkossakin. Ja karkkia aion syödä edelleen! :D

Äitini löysi omista kaapeistaan mun ikivanhat käsipainot ja antoi ne eilen mulle, niin pääsen sitten luppoaikana esim. telkkua katsellessa vähän niidenkin kanssa sohimaan. Pieni käsijumppa antaa varmaan mukavasti "alleille" kyytiä...

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Työkiireitä

Moikka kaikille taas pitkästä aikaa! Meikäläinen on ollut viimepäivät sen verran pyörällä päästään uuden duunin kanssa, etten ole ehtinyt edes ajatella bloggaamista. Välillä on niin kiire, ettei meinaa keritä veskissä käydä ruokatauosta puhumattakaan. Rumba alkaa heti aamulla ja jatkuu usein pitkälle iltaan. Mutta ei se mitään - parempi vain, että on tekemistä kuin että ei ole - ja vieläpä mielenkiintoista sellaista : )

Alla pari kuvaa kärhöistäni, jotka ovat kukkineet jo muutaman viikon (osa lakastunutkin). Kuvissa lilaa Jackmanniita, pinkkiä Ville de Lyonia sekä vaaleanpunaista Aljonushkaa. Aljonushka on mielestäni hieman "kärsineen näköinen", johtunee sen varjoisasta kasvupaikasta.

Nämä alkavatkin muuten jo olla viimeisiä puutarhapostauksia kesäkukistani, sillä syksy tekee tuloaan vauhdilla. Pitänee siis siirtyä pikkuhiljaa sisätiloihin ja alkaa taas blogata uusista sisustusjutuista... ;D

Missä taivas ja meri yhtyvät - Rhodos osa V

Vielä pari postausta ajattelin iloksenne (tai harmiksenne :D) Kreikan-reissultamme laittaa. Rakastan merta, jylhiä maisemia sekä kauas siintäviä näköaloja, joten nämä kuvat ovat siinä suhteessa todellakin mieluisia!

Otokset on ikuistettu Rhodoksen lounaisrannikolla paikassa nimeltään Monolithos (mono = yksi, lithos = kivi). Nimi kuvaa maisemaa todella osuvasti - pieni valkoinen kappeli nököttää todella syvässä rotkossa valtaisan korkean kivenmurikan päällä. Näky oli todella jylhä, suorastaan pelottava. Voitte vain kuvitella, millaista ko. kallion päälle oli kivuta yli 40 asteen helteessä... Viimeisessä kuvassa todellakin on tuo muissa kuvissa piskuisena näkyvä kappeli.

Valitettavasti jälleen kerran surkean kännykkäkamerani linssi ei saanut ikuistettua tuota jyrkkyysefektiä aivan täydellisesti, mutta maisemat ovat täysikokoisina kuvina joka tapauksessa upeita ja vaikuttavia! Eipä siis muuta kuin *klikklik* ja unelmoimaan seuraavasta Välimeren reissusta!

 

Elokuista puutarhaa

Kesä on pian jo ohi, mutta onneksi sentään muutamat puutarhan kasvit kukkivat edelleen :)

Takapihan terassin laatikoihin olen istuttanut tänä(kin) kesänä tuttuun tapaan valkoisia, vaaleanpunaisia ja pinkkejä pelargonioita sekä muratteja (nämä on vakkarit joka vuosi, jotenkin en pääse noista pelargonioista eroon millään). Amppeleiksi hankin kolme valkoista lumikelloa. Pöydille ja ikkunalaudoille olen laittanut muutaman pelargonian ja pikkuhortensian. Lisäksi parista sinkkiastiasta ja valkoisesta puulaatikosta löytyy violetteja muurikelloja ja hopeanharmaata hopeaputousta. Tekisi mieli vielä laittaa muutamia eksoottisennäköisiä mehikasveja johonkin laakeaan sinkkiastiaan - ne voisi sitten siirtää sisään kun ilman kylmenevät. Katsotaan nyt...

Myös kärhöt kukkivat takapihallani, mutta niistä sitten lisää toisessa postauksessa! Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoilleni, toivotaan, että aurinko vielä jaksaisi vähän pilkistellä kesän viimeisinä viikonloppuina!



Pelargoniat tuntuvat viihtyvän erittäin hyvin kuumassa ja aurinkoisessa paikassa. Myös muratit ovat äityneet reippaaseen kasvuun, vaikka olenkin aina kuvitellut, etteivät ne tykkäisi kuumasta auringosta... Näitä laatikoita on terassilla kaikkiaan kolme, kahdessa on valkoisia pelargonioita.




Yksi kukka-asetelmistani. Laatikosta löytyy pelargoniaa, muurikelloa, hopeaputousta sekä tietenkin lankaköynnöstä.





Tässä kukkiva Mustilan hortensia, jonka istutin muistaakseni toukokuussa yhdessä kolmen tuijan, parin rhodon

ja vuorenkilpien kanssa. Kuvanottohetkellä oli tuulinen sää, osa oksista heilui ja kuvasta tuli hieman epätarkka :(



Kolme valkoista lumihiutaleamppelia roikkuu terassin katossa. P.S. Kuten huomaatte, terassilautojen käsittely
harmaaksi on EDELLEEN vaiheessa, ulkomaanmatka hieman sotki suunnitelmia... Ehkäpä vielä tänä syksynä..? :)



Raparperin alla...

Takapihan raparperipuska oli heinäkuun aikana paisunut sen verran jättimäiseksi, että päätin harventaa sitä kerralla ihan reilulla kädellä. Irrotin varmaan yli 20 vartta ja valmistin osasta herkullisen raparperipiirakan - osan laitoin odottamaan viikonloppua, jolloin pyöräytän varmaankin vielä toisen mokoman :)

Piirakka onnistui yli odotusten ja oli muuten tosi hyvää pehmeän vaniljajätskin kanssa! Pakko myöntää tässä ihan suoraan, etten todellakaan ole mikään "himoleipuri" sanan varsinaisessa merkityksessä, joten menin sieltä, mistä aita on matalin eli ostin kaupasta valmiin murotaikinapohjan, jonka lätkäisin piirakkavuokaan ja päälle sitten raparperit ja kermaviili-munaseoksen. Valmis pohja oli mielestäni ihan yhtä hyvää, kuin jos olisin vääntänyt sen kokonaan itse. En olekaan tänä kesänä vielä yhtään raparperipiirasta tehnyt, joten oli jo aikakin vähän maistella kesän makuja :)

Tuon valkoisen keraamisen IB Laursenin vuoan tilasin muuten viime syksynä eräästä nettiputiikista ja olen ollut siihen todella tyytyväinen. Pintaan ei koskaan jää mitään kiinni, vaan kaikki lähtee aina tosi helposti ihan normaalisti tiskaamalla. Myös vuoan väri on pysynyt puhtaan valkoisena useista käyttökerroista huolimatta (noh, kuvassa siinä tosin näkyy nyt hiemaan ruskeaa, mutta se lähti helposti pois ilman ihmeempää hinkkaamista tai liotusta). Jotkut vuoat ovat tosi ikäviä, kun niihin jämähtää kaikki - siis aivan kaikki - kiinni, vaikka kuinka yrittäisi voidella ja varoa.



Raparperipiirakka vaniljajätskillä on yksi suosikeistani. Herkullisenväriset lautaset ostin keväällä Ikeasta ns. "kesälautasiksi".

 



IB Laursenin keraamista vuokaa on ilo käyttää!

Surf's Up ja viininmaistajaisia - Rhodos osa IV

Matka jatkuu vielä parin postauksen verran :) Eksyimme loman puolivälin paikkeilla aivan ihastuttavaan, korkealla vuoristossa sijaitsevaan pikkukylään nimeltään Sianna samalla kun vierailimme Embonassa sijaitsevalla Emeryn viinitilalla.

Siannan keskus oli idyllinen aukio, jolla sijaitsi muutama taverna ja erittäin kaunis valkoinen kirkko ihmeköynnöksineen ja hedelmäpuineen. Kylän läpi meni yksi ainoa kapea tie ja tämän tien varrella sijaitsivat kaikki pikkuputiikit. Löysin yhdestä putiikista aivan mahtavia sormuksia pilkkahintaan, joten niitä lähti mukaan lähes kymmenkunta... Näyttävät, isot kreikkalaiset sormukset maksoivat noin kolme euroa kappaleelta, kun Rhodoksen kaupungissa vastaavista olisi saanut pulittaa parikin kymppiä kappaleelta. Hyvä diili siis! Putiikin omistaja Despina oli todella mukava ja antoi vielä lahjaksi muutaman tavaran lähtiessämme.

Embona on Rhodoksen saaren viinintuotannon keskus, viiniviljelykset levittäytyvät Rhodoksen korkeimman vuoren Attaviroksen rinteille, jonka juurella Embona siis sijaitsee. Viinitila Emerystä lähti mukaan paikallisia valko-, rosé- ja punaviinejä. Mukavaa tilan myymälässä oli se, että kaikkia tuotteita sai maistella rauhassa ennen ostopäätöksen tekoa, joten ns. hasardiostosten mahdollisuus pieneni huomattavasti. Ostin tilalta viiniä myös tuliaisiksi kotiväelle.

Viinitilavierailun jälkeen suuntasimme vielä Rhodoksen eteläisimpään kärkeen Prasonisiin, joka tunnetaan surfaajien ja paraglaidaajien mekkana, eikä ihme - saaren kärjessä tuuli aivan älyttömästi ja tyrskyt olivat näyttävät. Ko. paikassa meille aukeni aivan "uusi maailma", sillä se oli täynnä ympäri maailmaa paikalle saapuneita auringonpolttamia "heeboja", jotka hengasivat asuntoautoissaan rannalla jopa koko kesän ajan. Aiemmin autolla pystyi ajamaan aivan niemenkärkeen asti, mutta muutama vuosi sitten iso myrsky katkaisi tien ja niemenkärki jäi omaksi pikku saarekseen kun meri valtasi hiekkakankaan. Kuvissa näkyvä "saari" on siis ennen ollut yhteydessä mantereeseen. Kartoissa ko. tie on kuitenkin edelleen merkittynä, joten yllätys oli melkoinen kun saavuimme paikalle. Kuvat ovat täysikokoisia, klikkaa auki!



Siannan kaunis ortodoksikirkko.




Kirkko sijaitsi kylän keskusaukion laidalla.

























Despinan ihastuttava pikkuputiikki sijaitsee ravintolan takana.

  

 

Joka puolella kasvoi bougainvilleaa eli ihmeköynnöstä.

 


Jeeppimme Attaviroksen juurella Emeryn viinitilan liepeillä.



 

Rhodoksen korkein vuori Attaviros, jonka rinteillä vasemmalla näkyy

Embonan kylä.





Viinitilan pergolassa roikkui viinirypäleitä (ja kurpitsaa??).




Tämä Rodos-valkkari oli erittäin onnistunut ostos!





Super Market Surfer Prasonisissa :)




Paraglaidaajien märkä uni.




Tyrskyt huuhtovat katkennutta tietä, taustalla saareksi muuttunut

niemen kärki, etualalla "heebojen" asuntoautoja.



Asuntoautoja oli alueella todella reipas määrä. Osa oli tullut koko perheen voimin.



Aika kultaa muistot, vai kultaako - Rhodos osa III

Kuvakavalkadi jatkuu hotellistamme räpsimilläni kuvilla. Kai se sitten on niin, että "aika kultaa muistot" tai jotain sinne päin... Olimme siis neljä vuotta sitten samassa hotellissa häämatkalla ja ihastuimme tuolloin ikihyviksi. Palvelu pelasi mainiosti, samoin siivous. Huoneet olivat siistejä eikä mitään ongelmia ollut. Noh, tällä kertaa tilanne olikin sitten vähän toinen :)

Vaikka lomaa oli kulunut vasta kolme päivää, olimme ehtineet vaihtaa huonetta jo kolmasti. Meille oli luvattu merinäköala korkealta (maksoimme siitä ekstraa), mutta päädyimme ensin ensimmäiseen kerrokseen parkkipaikan päälle. Parvekkeelta saimme ihailla (ja kuunnella) pääovelle saapuvia ja sieltä lähteviä turistibusseja, eikä meri tietenkään näkynyt puskien ja puiden takaa lainkaan. Huone oli muutenkin täysi katastrofi - lattiakaivo ei vessassa vetänyt, ilmastointi ei toiminut kunnolla, baarikaappi oli täysin tyhjä (eikä edes päällä) ja huone oli suoraan sanottuna jo paremmat päivänsä nähnyt, erittäin kulunut ja likainen. Lisäksi ihmiset näkivät huoneeseen sisälle aina kun kävelivät allasalueelle. Painelin saman tien respaan ja pidin puolen tunnin reippaan "palopuheen", jonka seurauksena meille luvattiin sellainen huone, mistä olimme alunperin maksaneetkin.

Seuraavana aamuna pakkasimme taas kimpsumme ja kampsumme ja vaihdoimme uuteen huoneeseen. Huone oli ylimmässä kerroksessa, joten oletimme ilman muuta, että merinäköalahuoneesta maksaneena sen myös nyt saisimme, koska siitä nimenomaan olin edellispäivänä respassa valittanut. Vaan kuinkas kävikään - nyt saimme ihailla parkkipaikan sijaan vuorenrinnettä ihan lähietäisyydeltä. Merestä näki pilkahduksen, jos oikein kurkotti parvekkeen kaiteen yli ja yritti tähyillä parvekkeen vieressä olleiden paloportaiden välistä rannan suuntaan... Ei muuta kuin rustaamaan reklamaatiota matkanjärjestäjälle - opas saapuikin paikalle seuraavana päivänä toteamaan tilanteen, jolloin pakkasimme kimpsumme ja kampsumme jälleen kerran ja muutimme kolmanteen huoneeseen. Tällä kertaa saimme sitten sen, mistä olimme maksaneetkin, eli kunnollisen ja siistin merinäköalallisen huoneen, jossa ilmastointi ja lattikaivokin toimivat ihan kiitettävästi. Ottihan se kuitenkin hieman pattiin, kun loma lähti niin huonosti käyntiin. Kaiken kruununa jouduimme tulopäivänä odottamaan neljä tuntia huonetta 40 asteen helteessä. Respassa aina vaan sanottiin, että vielä vartti Madam, siivoojat eivät vielä ole valmiita... Noh, onneksi hotelli tajusi hyvittää poislähtiessämme hieman kärsimistämme hankaluuksista.

Ruoka oli edelleenkin erinomaista ja valinnanvaraa oli kymmenien metrien mittaisilla buffet-pöydillä joka lähtöön, joten siitä ei voi valittaa. Liekö sitten Kreikan talouskriisi vaikuttanut arkipäivän toimintaan sen verran, että siivous takkusi koko reissumme ajan sen verran pahasti, että se rupesi pitemmän päälle todella häiritsemään. Milloin ei siivottu ollenkaan, milloin tultiin vasta illalla siivoamaan, milloin unohdettiin tuoda pyyhkeet kokonaan jne. Päätimmekin, että tämän oli viimeinen kerta ko. hotellissa ruoista ja kivoista allasalueista huolimatta. Matkan hintaan ja hotellin tasoon nähden palvelu oli kyllä pettymys, paikat olivat rapistuneet sen verran pahasti. Onneksi meillä oli muuten erittäin onnistunut loma, kunhan alkuvaikeuksista selvittiin. Ja näköalat huoneemme parvekkeelta olivat huikeat. Muilla vastaavanlaisia kokemuksia?



Hotellimme julkisivu kuvattuna allasalueelta "vakkaripaikaltamme".




Tätä kaunista kukkaa näki ympäri saarta puistoissa, pihoissa ja tienvarsilla.




Näkymä parvekkeeltamme etelään, alla sviittien omat uima-altaat.




Alempi allasalue aamuauringossa parvekkeeltamme kuvattuna.




Aurinko painuu Turkin vuorten taakse.



Sviittien omat uima-altaat valaistiin yöksi.





Hotellin pääsisäänkäynti iltavalaistuksessa, taustalla vihreäksi valaistu hotellin puutarha.

 


Alemman allasalueen "pääallas" 11. kerroksen baarista kuvattuna.

  


Söimme päivittäin illallisella alkuruoaksi salaattilautasen mehevän tzatzikin kera.





Valinnanvaraa riitti helposti jopa meikäläiselle kaikista allergioistani huolimatta :)

  


Näkymä hotellin aulaan trooppisen puutarhan puolelta. 





Altaassa uiskenteli mm. oransseja, mustia ja valkeita karppeja.





Strutseja syöttämässä - Rhodos osa II

Piipahdimme Perhoslaakson kyljessä sijaitsevalle strutsifarmille (Ostrich Farm) samalla reissulla kun kävimme ihailemassa laakson perhosia. Farmilla pääsi syöttämään strutseja, kunhan muisti ostaa portilta ensin pussillisen maissia. Osa strutseista osasi napata maissinjyvät kädestä hyvinkin tarkasti jyvä kerrallaan, kun taas muutama ahnehti niin, että veti koko käden kerralla nokkaansa. Se tuntui aika "jännältä", muttei sattunut kuitenkaan vaikka nokan valtaisan voiman tunsikin näpeissä selvästi.

Farmilla oli muitakin kotieläimiä ja innostuinkin kuvaamaan niitä oikein urakalla :) Suurena eläinten ystävänä en periaatteesta pidä eläintarhoista enkä niissä normioloissa käy, mutta helle näköjään turrutti tällä kertaa aivoni. Eläinten olot kun välillä ovat mitä ovat.

Makaaberin tästä farmikierroksesta teki se, että ensin ihailtiin ja syötettiin eläimiä ja sitten, kuinkas ollakaan, kierros loppui yllättäen ravintolaan, jonka suurin myyntivaltti oli strutsihampurilainen... Hmmm. Lapsille hommaa voi olla hiukan hankala selittää...



Naarasstrutsin ylväs profiili.

 
























Urosstrutsit olivat omassa aitauksessaan, eikä niitä päässyt turvallisuussyistä syöttämään.

  





Maissia, namskis!


 


Minkähän näistä nyt valitsisi...

 


Strutseja oli farmilla useita kymmeniä, vaikkaisin lähemmäs sata.




Tämä kaveri olisi kaivannut selvästikin sekä seuraa että isomman aitauksen.





Aasit ovat Välimeren maissa tuttu näky.




Sen sijaan laamoja näkee harvemmin... Tämä oli kiltti kaveri eikä edes yrittänyt sylkeä :)

 

















Söpöstä pikkukilistä oli vaan ihan pakko napata yksi potretti.

 


Lintulammella oli mm. erivärisiä kesyjä sorsia ja hanhia.