French Manicure

Innostuin taas pitkästä aikaa hoitamaan kynsiäni. "Vanhaan hyvään aikaan" eli 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun alussakin mulla oli kynnet aina viimeisen päälle laitetut - pitkät, muotoillut ja huolella lakatut jollain valkoisella / vaalealla nude-sävyllä. Kokeilinpa kynsi-innostuksessani jopa rakennekynsiäkin vuoden verran sekä kaikenmaailman kynsikoruja. Nykyään niitä on mahdoton ajatellakaan, sillä puutarhassa möyriminen ja pitkät lakatut kynnet "just won't mix", puhumattakaan näin vanhemmiten iskeneestä laiskuudesta :D

Kynsimanian kourissa käteeni tarttui kaupasta jos jonkinlaista purkkia ja purnukkaa - viiloja, hoitavaa kynsilakanpoistoainetta, erilaisia kesäisensävyisiä lakkoja ja pisteenä i:n päälle "professional French manicure set" lakkaustarroineen päivineen. Ostamani lakkojen sävyinä oli mm. hentoa rosaa helmiäisellä (kuvan Stay Pretty), hileellä ja ilman hilettä, vaaleanlilaa, hopeanharmaata ja mustaa hopeahileellä (kuvan Rock'n Roll). Manikyyrisetin lakka oli tuttuun tapaan ns. ihonväristä ja kynnenpäät lakataan sitten valkoisella. Katotaan mitä saan aikaan... Aivan mahtavaa viikonloppua kaikille teille, ihanat lukijani!


Kuvassa Lumenen kesäisiä kynsilakkasävyjä, muutama näistäkin tarttui mukaan <3



  

Uusi duuni!

Jippii, sain pari päivää sitten tietää, että mut valittiin hakemaani työtehtävään! Hakijoita oli kuulemma ollut runsaasti, joten siinä mielessä pitää olla tosi tyytyväinen, että juuri minuun päätyivät :) Firmaa en sentään vaihda, mutta uudessa paikassa mua odottaa silti "kokonaan uusi maailma" - uudet toimitilat, työkaverit sekä myös osa työtehtävistä. Toimenkuva sisältää mahdollisesti myös esimiestehtäviä. Tarkoitus olisi aloittaa elokuun aikana, kesälomien jälkeen. Nyt jo vähän jännittää...mutta hyvällä tavalla :) Klunks.

Kynille on taas loman jälkeen käyttöä...

Riippajalava

Mieheni yllätti minut iloisesti tässä muutama päivä sitten hakemalla ihan omatoimisesti ja tietämättäni läheiseltä taimistolta jo kauan puhutun riippajalavan pihallemme. Vaikka puu näyttääkin kuvista katsottuna niin kovin pieneltä ja sirolta, se painoi kuin synti! Tai noh, valtava juuripaakku lienee painanut eniten. Rohjakkeen siirto peräkärrystä portin läpi takapihalle oli joka tapauksessa tuskainen operaatio, mutta siitäkin selviittiin :)

Ja totta kai juuri silloin kun aloimme istutuspuuhiin, rupesi satamaan. Siellä sitten "rehkittiin, röhkittiin ja määittiin" useampikin vartti kilpaa sateessa, meillä kun on usein hieman erilaiset käsitykset "tietyistä käytännön asioista" kuten tässä tapauksessa puun paikasta, suunnasta, mullan tiivistämisestä ja kuorikatteen laittamisesta - puhumattakaan puun sitomisesta, josta myös saatiin pienimuotoinen älämölö aikaan... Meidän perheessä kaikki projektit tuppaa aina jostain syystä olemaan aika kovaäänisiä ;D

Noh, hengissä selvittiin siitäkin touhusta! Puun on tarkoitus peittää aikaa myöten näkyvyyttä uudelle terassinpätkälle, sillä riippamuotoisena se kasvaa lähinnä alaspäin ja jonkin verran sivuille. Jalavasta pitäisi ainakin näkemieni kuvien perusteella tulla todella tuuhea ja rehevä, vähän kuin "vihreä seinä" terassin kylkeen. Ja sehän on tarkoituskin. Riippajalava viihtyy vyöhykkeillä I ja II. Istutusohjeissa luki, että puu on tuettava vähintään kahdeksi vuodeksi, mutta luulenpa, että pidämme tukia kyllä vielä kolmannenkin vuoden, sen verran ohut tuo runko vielä on. Mielenkiinnolla odotan, millainen komistus puusta aikaa myöten kehteytyy!



Kuvienottopäivänä oli surkean harmaa sää :(

Tuimme puun molemmilta puolilta luonnonnyörillä

A Midsummer Night's Dream

Luojan kiitos eilinen vedenpaisumus oli tänä aamuna jo historiaa - eipä muistukaan mieleeni ihan yhtäkkiä samanlaista sadepäivää, siis sellaista, että sataa enemmän tai vähemmän "kaatamalla" koko ajan. Ehkäpä vuoden 2005 Helsingin yleisurheilun MM-kisojen avajaispäivä oli vähän vastaavanlainen - siskoparka kastui kentällä läpimäräksi, mutta avajaisesitys oli vedettävä läpi säästä riippumatta. Silloin tosin oli järkyttävä ukonilmakin, toisin kuin eilen.

Vedenpaisumuksesta mukavampiin asioihin. Keskikesän juhla on kohta taas ovella - nautitaan siis leppeänlämpimistä kesäöistä, tuoksuvista löylyistä, grilliherkuista ja rakkaimpien seurasta "täysin siemauksin" ;D Toivotaan, että sää on Juhannuksena kaunis ja lämmin, ainakin alustava ennuste oli varsin lupaavanoloinen!

Alla olevan kuvan ikuisti mieheni viime Juhannuksena, kun olimme katsomassa läheisellä järvellä paikallisen huvilayhdistyksen perinteistä juhannuskokkoa. Yhdistys järjestää rannalla vuosittain messevät juhannusjuhlat makkaranpaistoineen ja musiikkiesityksineen. Koko komeuden kruunaa myöhään illalla (taisi olla jo yötä...) sytytettävä kokko. Tapahtumalla on jo pitkät perinteet ja se kokoaa lähiseudun asukkaat yhteen vuodesta toiseen, mikä on aika harvinaista nykyaikana pääkaupunkiseudulla. Taidamme mekin jossain vaiheessa sinne rantsulle eksyä - otetaan vähän punkkua (eli suosikkiani Paul Masson California Red) ja pikkusuolaista evääksi mukaan... Ja tietysti hyttyskarkotetta :D

Palataan taas ensi viikolla! <3

Ihanaa Juhannusta kaikille lukijoilleni! <3

Hortensian hurmiossa

Menin ja ostaa paukautin ihanan pinkin hortensian terassillemme <3 Kukintojen väri hieman vaihtelee niiden "kehitysvaiheesta" riippuen - uudet kukinnot vihertävät kauniisti, keski-ikäiset ovat tumman, syvän pinkkejä ja loppuvaiheessa olevissa on selvästi näkyvissä jo hieman lilaa ja sinistä sävyä.

Istutin kasvin siniseen korkeaan ruukkuun, joka on ollut tämän kevään vielä tyhjillään. Aiempina vuosina olen laittanut siihen ihmeköynnöksen eli bougainvillean, mutta tänä vuonna en löytänyt tarpeeksi hyväkuntoisia bougainvilleoita mistään, joten päädyin sitten tähän hortensiaan <3 Kokonaisuus on hyvä väriläikkä muuten niin harmaavalkoiselle terassille.

Hortensian kukka muistuttaa muuten nopealla vilkaisulla yllättävän paljon täydessä kukassaan olevaa alppiruusun kukintoa. Olematta mikään hortonomi, oletan jotenkin, että hortensian ja rodon tapauksissa voidaan puhua kukkien sijaan "kukinnoista", kun ne kerran koostuvat kymmenistä yksittäisistä kukkasista. Joku viisaampi voi asian oikaista, mikäli maalaisjärkeilyni meni metsään... Ja joo, myös kaupunkilaisilla on (ainakin joissain tapauksissa) maalaisjärkeä, mistähän ne on sen saaneet?! ;D

Aurinkoista viikonloppua! Itse aion viettää sen ihan kotosalla kävelylenkkeillen sekä puutarhatöiden ja kylpyhuoneen kuurauksen parissa... Onneksi on enää muutama viikko lomaan - sitten se varsinainen "työleiri" vasta alkaakin!

Kuntokuurille mars!

Päätin sitten vihdoinkin aloittaa laihdutuskuurin. Olen siitä puhunut jo viimeiset pari vuotta, mutta valitettavasti se on aina jäänyt vain sille puhumisen asteelle... Tavoitteena olisi saada pois toistakymmentä kiloa syys-lokakuuhun mennessä. Mitä mieltä olette, kuulostaako järkevältä tahdilta? Ajattelin myös ryhtyä pitämään jonkinlaista laihdutuspäiväkirjaa blogissani eli postailen silloin tällöin tänne dieettini edistymisestä :)

Olin eilen ekaa kertaa reippaalla kävelylenkillä ja totesin, että olen todellakin rapakunnossa... Meinasin läkähtyä jo muutaman minuutin tallustelun jälkeen ja kotiin päästyäni vaatteeni olivat lähes läpimärät. Vaikka se liikkeelle lähteminen onkin laiskalle sohvaperunalle aina niin samperin vaikeaa, niin jälleen kerran huomasin, että on se kyllä sen arvoista - jälkikäteen olo oli mitä parhain. Virkistävä suihku, puhtaat univaatteet ja kylmä juoma yhdistettynä rentoon ja levolliseen mieleen takasivat hyvän olon ja kunnon yöunet. Tänään taas uudestaan!


Jos joku on nähnyt näitä lenkkareita Suomessa, vinkatkaa missä! Kuva: Reebok.



Petuniat parhaimmillaan

Olin aamusella sen verran varhain liikkeellä, että ehdin ikuistaa ennen töihin lähtöäni etupihan terassin petuniat aamuauringon valossa. Petunia on ollut "vakkarikukkani" etupihan puolella niin kauan kuin olemme täällä asuneet (siis kaksi vuotta :D), sillä piha on pohjoiseen päin ja aurinko paistaa sinne lähinnä aikaisin aamulla. Petuniat ovat siitä harvinaisia kasveja, että viihtyvät myös varjon puolella ja kukkivatkin ihan iloisesti, kuten kuvista näkyy.

Muratteja mulla on myös joka vuosi terassilla sekä istutusten seassa että itsekseen. Ne ovat niin helppoja kasveja, kasvavat käytännössä "missä vain" ja antavat rehevää fiilistä. Ja tietysti muutama pelargonia pitää aina olla, raijaan niitä sitten välillä etelänpuoleiselle takapihalle virkistäytymään ja tekemään uusia nuppuja. Aurinkoista viikonalkua!

Kaupunkilaistyttö maalla :D

Vietin koko eilisen päivän työkavereiden kanssa rentoutumassa maaseudun rauhassa erään kartanon mailla pääkaupunkiseudun tuntumassa. Päivän aikana kisailtiin, ulkoiltiin, joogattiin, saunottiin, uitiin ja nautittiin hyvästä ruoasta. Ympäröivä pihapiiri inspiroi ottamaan valokuvia enemmänkin, tässä niistä muutama:

Kartanon kaunis päärakennus kylpee auringossa.

Kartanon pihalla oli useita erilaisia riippapuita, kuvassa riippalehmus.

Hyvinhoidetulla laajalla piha-alueella kasvoi mm. lehtikuusia.

Kaupunkilaistyttö teki kävelylenkin paikallisella soratiellä :D

Kartanon pihaa reunustaa mahtava kuusiaita.

Alueella on useita rakennuksia, tässä niistä yksi.

Kukkaloistoa päärakennuksen edessä.



Ja lisää kukkivia puita...



Tällaisessa paikassa on mukava opiskella ja treenata!

Lampea reunustavat vanhat jalopuut.

Vesille venosen mieli : )



Onneksi pelastusrangasta ei tällä kertaa tarvittu...



Lounging in the Sun

Käväisin viikonloppuna moikkaamassa systeriä tuossa parin kilometrin päässä ja otin samalla muutaman kuvan hänen uudistuneesta merihenkisestä parvekkeestaan. Kuvat on napattu iltasella auringon jo laskiessa, joten ne ovat hieman hämäriä.

Sisko on miehensä kanssa käsitellyt lattialaudat, puupöllin ja pöydän (muistaakseni) harmaalla venelakalla. Samalla he maalasivat parvekkeen sisäseinät valkoisiksi ja kiinnittivät seinille ihania meritähtiä <3 Köysi kiinnikkeineen hankittiin paikallisesta rautakaupasta ja komeuden kruunaavat kivat merihenkiset kansituolit.

Parveketta suojaa koteloonsa kelautuva markiisi, jonka vettä ja likaa hylkivä harmaavalkokeltainen raitakangas sointuu mainiosti kellertävään tiiliseinään ja puukalusteiden harmauteen. Parvekkeella kelpaa siis köllötellä säästä riippumatta. Plussaa parvekkeessa on erityisesti kuulemma se, etteivät itikat löydä sinne lainkaan, vaan pysyttelevät alapuolella olevalla takapihan terassilla. Harmi, että asun itse yksitasoisessa talossa ja joudun kestämään itikoita päivästä toiseen :)

Reipasta kesäkuista viikkoa kaikille lukijoilleni!

Istuttamisen iloa

Hiphei, sain vihdoinkin laitettua jo pitkään lähes tyhjillään ammottaneen kukkapenkin suurinpiirtein kuntoon ja olen jo nyt aika tyytyväinen :D Vielä hiilenmusta kuorikate päälle ehkäisemään rikkaruohoja ja ylläpitämään kosteutta, niin koko komeus on valmis!

Viime kesänä istuttamani säleikkövilliviinit saivat kavereikseen toiset mokomat sekä kolme timanttituijaa, kaksi puistoalppiruusua eli rodoa, Mustilan hortensian ja useamman vuorenkilven. Yritin valita kestävän ja Suomen oloissa hyvin talvehtivan rodolajikkeen, ettei sitten harmita ensi vuonna... Taimistollahan oli tarjolla jos jonkinmuotoisia ja -värisiä itämaisia lajikkeita, mutta pidin "pääni kylmänä" ja suunnistin suoraan tuttujen ja turvallisten pariin :)

Hortensian osalta vahvana kriteerinä oli varjossa / puolivarjossa viihtyminen ja kukinnon väri sekä koko. Halusin lilan kaveriksi kermanvalkeaa, joten päädyin Mustilan hortensiaan, jossa on kauniit, hieman huntumaiset kukinnot. En halunnut kuitenkaan sellaisia "jättikukkaisia" hortensioita, koska ne helposti lotkahtavat maahan viimeistään ensimmäisen sateen sattuessa, joten tämä lajike oli senkin suhteen varsin passeli, sillä kukat ovat keskikokoiset. Toisena vaihtoehtona mulla oli kuutamohortensia, mutta päädyin nyt tähän Mustilaan (alin kuva).

Istuttelin tuijien ja rodojen väleihin vielä pieniä vuorenkilpiä, jotka toivoakseni levittäytyvät kivasti peittämään penkin pohjaa isoine lehtineen. Vielä kun säleikkövilliviini muodostaa kauniin vihreän seinän aidalle ja kasvit kasvavat täyteen mittaansa, näky on varmasti tosi vehreä. Viikonloppuja!