Sivut

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Into the Blue - Rhodos osa I

Heippa vaan kaikille pitkästä aikaa! Taas on palattu sorvin ääreen ja kesäloma on muisto vain - tosin kaunis sellainen. Onneksi kaikki ihanat lomamuistot saa kuitenkin ikuistettua kameralle ja niitä voi ihailla sitten kun syysmyrskyt taas riepottelevat armasta kotimaatamme :D

Oltiin tosiaan parisen viikkoa äkkilähtömatkalla Rhodoksella. Ilmat olivat aivan mahtavat, näin koko aikana vain kaksi pientä pilvenhattaraa taivaanrannassa Turkin mantereen päällä. Meikäläisen makuun sää oli kylläkin "hieman" liian lämmin - parhaimmillaan mittari näytti saaren eteläosan vuoristoalueilla +42 astetta varjossa, eikä kaupungissakaan jääty kauaksi siitä lukemasta. Hikoilin tuttuun tapaani kuin sika ja pää oli märkänä pelkästä varjossa oleilusta. Ei sopinut kuitenkaan valittaa, sillä aurinkoa ja lämpöähän me oltiin lähdetty sinne hakemaan. Uutiset Suomesta kertoivat, että täällä satoi melkein koko reissumme ajan, joten siinä mielessä matkan ajoitus oli todella onnistunut.

Kuten jo ennen lomaani kerroin, vuokrasimme auton ja huristelimme saarta ympäri kääntäen lähes joka kiven ja kannon :) Olen todennut, että pelkkä hotellin altaalla tai rannalla makoilu ei todellakaan ole mua varten, omatoimisilla retkillä sitä näkee ja kokee niin paljon enemmän! Aloitimme reissumme saaren länsirannikolta, jossa kävimme korkealla vuoren rinteellä sijaitsevassa Kritinian kylässä sekä muinaisessa Johanniittaritarien linnassa, tai siis sen raunioilla. Rhodoksen länsirannikko on etelämpänä todella jylhää ja vehreää, pinjamännyt peittävät vuorenrinteitä ja maisemat merelle ovat henkeäsalpaavat. Tiet ovat kiemuraisia ja jyrkkiä, joten siellä kannattaa ajaa kieli keskellä suuta, ettei syöksy satoja metrejä alas jyrkänteiltä pystysuoriin rotkoihin. Alla muutama kuva saaren länsirannikolta (klikkaa isommaksi, ovat täysikokoisia), lisää kuvia Rhodoksen eri kolkista luvassa myöhemmin!
 

Ovi siniseen.

 

Rhodoksen naapurisaaret, isoin on asuttu ja nimeltää Chalki.
 
Maisema oli niin upea, että sitä oli kuvattava monta kertaa...




Näkymä linnalta pohjoiseen, tämä siis saaren länsirannikkoa.


Kaukana alhaalla näkyy viiniviljelmiä.


Saarella on paljon oliivilehtoja, oliiviöljy on yksi tärkeimmistä tuotteista.
 
Kritinian Johanniittaritarien linnan rauniot.


Sama linna hieman kauempaa.



Kritinian idyllinen kylä, etualalla vanha hautausmaa. Kylä sijaitsi todella korkealla. 


Linna näkyy kaukaisuudessa nyppylän päällä, välimatkaa useampi kilometri.
 
Välillä piti pysähtyä vilvoittelemaan, tässä autioranta länsirannikolta.


Rhodoksen länsirannikolla kaikki rannat ovat ns. kivirantoja.


6 kommenttia:

Jasmiina kirjoitti...

Voi miten kauniita lomakuvia, kyllä olisi tehnyt mieli itsekin käydä ulkomailla, satanut kun on kokoajan, mutta työt ei kummallakaan periksi anna! :D

Unknown kirjoitti...

Ihania kuvia Rhodokselta, kreikka on mun suosikkikohde, oli tilanne siellä taloudellisesti mikä tahansa. tuo sininen taivas ja valkoiset talot ja kilometritolkulla ihanaa hiekkarantaa..a p u v a !!!

AnniK kirjoitti...

Ihanan aurinkoisia lomakuvia. Olen lomaillut Rhodoksella 25 vuotta sitten, varmasti on paikka muuttunut niistä ajoista

New England Rose kirjoitti...

Kiitti Jasmiina! Niinhän se on että silloin on taottava kun rauta on kuumaa - se on aina niin valitettavaa kun työt häiritsee vapaa-aikaa! Älä huoli, kyllä sä vielä reissun päälle pääset :)

New England Rose kirjoitti...

Älä muuta virka Tuija! Kreikka on ollut aina myös mun suosikkikohde kun puhutaan Välimeren maista. Siellä on suurista turistimääristä huolimatta aina jotenkin sellainen "alkuperäinen fiilis", mitä on vaikea selittää.

Muutama kahvilanpitäjä muuten otti puheeksi talousasiat kun kuuli, että ollaan Suomesta. Ja meitä jotenkin hävetti. Kuitattiin aina kaikki puheet kädenheilautuksella ja sanottiin, ettei me pahemmin politiikasta perusteta. Pieni huumori sai paikallisetkin sitten rentoutumaan :)

New England Rose kirjoitti...

Kiitti AnniK! Itse olen ollut Rhodoksella kaikkiaan kahdeksan kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1981 vanhempieni mukana (he ovat Rhodos-intoilijoita, kävivät saarella ensimmäisten turistien joukossa jo 1960-luvun lopulla).

Mielestäni paikka on pysynyt yllättävän "samanlaisena" kuin mitä se oli 80-luvun alussa. Toki kaupunki on laajentunut reunoiltaan ja uusia hotelleja, huviloita ja liiketiloja rakennetaan koko ajan, muttei sitä huomaa keskustassa, vain siellä kaupungin liepeillä ja "esikaupunkialueilla" kuten Ixiassa ja Koskinoussa.

Ja onneksi vanha kaupunki, akropolis ja Mandrakin satama pysyvät aina suurinpiirtein ennallaan :)